Haavisto syöttää kepulle ”sitä ihtiään”?

Ulkoministeri Pekka Haavisto ei pitkään jäänyt laakereillaan lepäämään luottamuslauseäänestyksen jälkeen. Hänen oman suosikkinsa ulkoasianministeriössä – herra Jussi Tanner – järjesti ISIS-äidit Suomeen. Sisäministeri Maria Ohisalo on jo rientänyt puolustamaan virkamiestä.

”…viranomaisilla on velvoite auttaa nämä lapset pois leiriltä – jopa riippumatta siitä mitä hallitus asiasta päättäisi. Lapsen oikeuksien toteuduttava aina...”

Temppu oli häikäilemätön ja myös härski. Vastuu ulkoistettiin virkamiehelle ja Pekka viheltelee nyt muina ulkoministereinä. Temppu on tehty.

Tarkoituksena oli ehkä myös kasvattaa ja rangaista kepua. Keskustapuolue oli luottamusäänestyksen jälkeen viestinyt vihreille, että haavistogate oli syönyt sen luottamuksen Haavistoon. Pekka ei kuitenkaan jäänyt suremaan pienen & turhan puolueen turhaa rutinaa vaan asetti kepun vielä vaikeampaan paikkaan.

Vielä vuosi sitten kepulaiset eivät hyväksyneet ISIS-äitien tuloa. Nyt Pekka pani heidät nielemään hatullisen ”sitä ihtiään”.

Kysymys kuuluu: mitenhän pitkään kepulaiset jaksavat niellä ”sitä ihtiään”? Ja onko tässä Pekka Haavistolla jonkinlaista sadistista iloa kun saa katsoa keskustalaisten kiemurtelua. Vielä 19.12. 2020 eli viime perjantaina ulkoministeriö vakuutti toista. (https://www.kaleva.fi/kommentti-haavistolle-kotiutukset-ovat-mannaa-kons/3205025).

Kyse on kieroilusta. Kuten Kalevan lehti totesi: ”..toimittaja varmisti perjantaina ulkoministeriön viestinnältä, onko tilanne kotiutusten osalta ennallaan siten, että leiriltä on palannut suomalaisia kolme kertaa ja onko palanneiden määrä yhä sama kuin julkisuuteen on aiemmin kerrottu. Ministeriöstä vakuutettiin, että päivitettävää ei ole. Todellisuudessa tuorein kotiutusoperaatio oli jo täydessä käynnissä. Koska perheitä ei tuossa vaiheessa vielä ollut tuotu Suomeen eikä kotiutuksia tiukasti tulkiten ollut tapahtunut, ulkoministeriö ei valehdellut...”

Normaali kansalaisen oikeudentunnon mukaan kyse oli kieroilusta. Ja siitä, että suomalaiseen virkamieheen ei voi enää luottaa.

Rikoksentekijä Haavisto näyttää tuoneen ulkoministeriöön ihan ikioman moraalinsa.

Marinmafia ja parlamentarismin slummi?

Hallitseeko meillä Marinin Mafiahallitus? Onko lain rikkominen ”uusi normaali”?

Rehellinen keskustaväki on nyt tienhaarassa.

Se kyselee, aprikoi ja tuskailee sydämessään vastauksia peruskysymyksiin. Tähän saakka se on jaksanut ryhmittyä puoluejohdon taakse, vaikka se ei ole pitänytkään hallituksen politiikasta.

Ja vielä enemmän – se on taistellut kuin leijona omiensa puolesta. Kannatuksen lasku on pysähtynyt 10-11% tienoille.

Rikoskumppani keskusta?

Haavistogate on kuitenkin tyrmistyttänyt sen. Haaviston ylimielinen ja tosiasioita kieltävä linja yhdessä vihreiden tavattoman härskiyden on tehnyt keskustasta nyt ns. ”rikoskumppanin”.

Perustuslakivaliokunta on todennut Haaviston rikkoneen lakia mutta vihreät viis välittävät kansalaisten raivosta. Haavisto nakkelee niskokjaan, Ohisalo ei tule televisioon, Pitko latelee tv:ssä röyhkeitä vastauksia ja eduskunnan kyselytunnilla ei Sanna Marin kykene sanomaan rikkoiko Haavisto lakia!

Tilanne muistuttaa amerikkalaisen mafiaelokuvan oikeudenkäyntikohtauksia – kukaan ei myönnä mitään. Mafiamiehet suojelevat toisiaan vaikenemisella, uhkailuilla tai ylimielisyydellä.

Tänään se oli oikein ilmeistä.

Kyselytunnilla hallituksen aitio muuttui Sopranos tai Godfather elokuvan kulissiksi. Vaikenemisen lailla on kuitenkin hintansa – pääministeripuolue ilmeisesti laskeskelee, että se voi ulosmitata pian tukensa vihreille tulevissa virkamiesnimityksissä (Supo, ym.)

Pitääkö keskusta uhrata siksi, että Haavisto voi jatkaa ministerinä?

Kepu ei voi ulosmitata mitään. Sitä käsitellään hallituksessa ”välttämättömänä pahana” ja sen politiikkaa ei panna toimeen. Se on Marinin hallituksen huutolaispoika.

Tavallisille keskusta-aktiiveille tilanne on käsittämätön. Siteeraan tässä nyt erästä vaikuttajaa: ”pitääkö meidän uhrata oma puolueemme tulevaisuus siksi, että Haavisto voi jatkaa ministerinä?”

Haaviston röyhkeys säteilee nyt koko hallitukseen ja erityisesti keskustaan, jonka roolina oli olla tasapainottamassa vihreiden touhuja. Haavistosta on tullut nyt rasite koko hallitukselle ja erityinen mainehaitta keskustalle.

Eräs kysymys kuului: ”onko sen Haaviston pakko olla ministeri, eikö siellä vihreissä ole ketään muuta?”.

Jos eläisimme parlamentarismissa niin pääministeri Marinin pitäisi kysyä tämä edellinen kysymys vihreiltä. Näin ei kuitenkaan tapahdu sillä oletettavasti Marin tarvitsee kuuliaisia vihreitä omiin hämäriin poliittisiin lehmänkauppoihinsa.

Ikävä sanoa mutta Suomi on parlamentarismin slummi.

Nämäkö Vastuussa Suomen Taloudesta? Velkaiset Suomen Johtajat

Miksi Syomen talous sakkaa? Suomen johtajat ovat velkaisia satojen tuhansien edestä! Anna-Maija Henriksonikin osti juuri vähän aikaa sitten itselleen omistusasunnon. Mitä ihmettä! Miksi Sanna Marin ja muut nykyhallituksen ministerit ovat niin velkaan uponneita?

Iltalehdessä käsiteltiin Sanna Marinin hallituksen edustajien velkoja ja omistuksia. Usealla ministerillä on yli 300 000 euroa lainaa!

Voivatko velassa kylpevät ministerit koskaan nostaa Suomen pois velasta? Päministeri Sanna Marinin hallituksen ministerien velat ja osakeomistukset ovat yllättävän suuria yksityishenkilöille. Myös Maria Ohisalo otti vasta asuntolainan sijoitusasuntoonsa. Voiko tällaiset ihmiset laittaa Suomen talouden kuntoon?

Rasistinen Musta Pekka Herättää Kauhua? Alankomaissa Osoitetaan Mieltä

Yle Uutisoi kuinka Hollannin poliisi on pidättänyt 90 ihmistä Goudan kaupungissa järjestetyn perinteisen juhlan aikana. Syynä se, että siellä oleva mustaihoiseksi maalattu Pyhää Nikolaus-hahmoa syytetään rasistiseksi ja asiasta levisi kahakka.

Alankomaissa (Hollanti) Musta Pekka on ollut vuosisatoja kestänyt traditio, jossa Musta Pekka tuo lahjoja lapsille Pukin apurina. Kuitenkin Alankomaissa Musta Pekka on saanut vastustusta. Pieni porukka on Joulun alla kerääntynyt Amsterdamiin osoittamaan mieltä heidän mielestään vanhanaikaista joulutraditiota vastaan. Kuitenkin osa Amsterdamissa elävistä ei haluaisi luopua traditiosta vain monikulttuurisuuden takia. Asiasta uutisoi Euronews.

”Tämä lastenjuhla on ollut täällä vuosisatoja. Se on alankomaalainen traditio ja haluamme pitää sen” Mustaa Peteä puolustanut protestoija kertoi Euronews:ille.

Kuitenkin osa on sitä mieltä että tämä traditio on vanhanaikainen ja pitäisi muuttua.

“Se ei ole vain musta maali vaan punaiset huulet, kiharat hiukset. Se tarkoittaa stereotypioita. Ihmiset eivät tajua kuinka vahingollisia ne ovat.” Hollantilainen räppäri Akwasi kertoi.

Asiasta keskustelu levisi kahakaksi asti. Hollannin poliisi on pidättänyt 90 ihmistä Goudan kaupungissa järjestetyn perinteisen juhlan aikana. ”Kaikki saavat keskustella Mustan Peten väristä, mutta lasten juhlaa ei voi häiritä tällä tavoin”, Hollannin pääministeri Mark Rutte sanoi.

Miksi Jouluperinteitä hajotetaan? Onko seuraavaksi Muriaanien kuningas Tiernapojista kielletty?

Coca-Colan Testitulos on POSITIIVINEN, Itävallan Parlamentti

Itävallan Parlamentissa Coca-Cola testataan tunnetulla koronatestauksella ja tulos on positiivinen. Miksi?

Itävallan Parlamentissa Michael Schnedlitz tuo eteen Coca-Cola tölkin ja kokeilee onko tölkki saanut Korona-tartunnan PCR testillä. Hän testaa PCR testien luotettavuutta ja saa positiivisen tuloksen. Tämän jälkeen hän kyseenalaistaa verorahojen käyttöä epävarmalta vaikuttavaan testiin. SARS-CoV-2 RT-PCR on käytetty ”positiivisisten” tapauksen testaamiseen. Yleisesti ”positiivinen” tulos on verrattu “tartuntaan” koronassa.

PCR-testit ovat joutuneet kovan kritiikin kohteeksi koronakriisin aikana. Itse testin kehittäjä Kary Mullis, jonka keksintö sai hänelle Nobelin kemian palkinnon 1993, kertoi että
“Tiedemiehet tekevät paljon vahinko maailmalle, vaikka sanovat sitä auttavansa. En välitä hyökkäystäni omaa seuraani vastaan, sillä olen siitä häpeissäni.” –Kary Mullis, Polymerase Ketjureaktion keksijä. PCR on luomistekniikka, jossa DNA sarjoja voidaan toistaa miljoonia kertoja. Tämä ei ole testaustekniikka virusten tunnistamiseen.

PCR tekniikan tehottomuus koronan testauksessa on herättänyt ärtymystä joka pääsi pintaan juuri Itävallan parlamentissa. Jos ”tartunnat” nousevat tehottoman testauksen perusteella, pitäisikö lukitustoimet laittaa ollenkaan sen varaan?

ALIENIT OLEMASSA? ISRAELIN ENTINEN AVARUUSTIEDEMIES: ”IHMISKUNTA EI VALMIS”

Entinen Israeli avaruusturvallisuus- johtaja sanoo että alieneita on olemassa ja että ”ihmiskunta ei ole valmis”.

Haim Eshed syntyi 1933 ja on Israelissa toimiva professori Techion:in Asher Space Tutkimus instituutissa – Israelin teknologia instituutissa and ja on entinen avaruusohjelmien organisoija Israelin puolustusvoimille noin 30 vuoden ajan. Nyt hän on alkanut väittää että Israel ja USA ovat tienneet avaruusolioista jo vuosikymmenten ajan ja välttäneet kertomasta siitä kansalle välttääkseen ”massa hysterian”.

On ollut monia historiassa, jotka ovat väittäneet alieneiden olemassaolosta. Kuitenkin Haim Eshed on sen verran erilainen juuri siksi, että hän on toiminut korkealla Israelin armeijassa ja tutkimuksessa. Hänen sanansa ovat herättäneet huomiota ympäri maailman. ””Galaktinen federaatio” on odottanut, että ihmiskunta pääsee aikaan jolloin ymmärrämme… mitä avaruus ja avaruusalukset” Haim Eshed sanoi. Israelin ja Yhdysvaltojen armeijat eivät ole vahvistaneet väitteitä.

Asiasta reportoivat alussa NBC Uutiset ja Jerusalem Post
https://www.nbcnews.com/news/weird-news/former-israeli-space-security-chief-says-extraterrestrials-exist-trump-knows-n1250333
https://www.jpost.com/omg/former-israeli-space-security-chief-says-aliens-exist-humanity-not-ready-651405

Pitääkö vihreän ministerin noudattaa lakia?

Huomenna katsotaan joutuuko Pekka noudattamaan lakia?

Huominen – 9.12.2020 – jää maamme historiaan päivänä, jolloin punnittiin Suomen lain ja universaalisen oikeuden paino.

Päivä on tärkeä siksi, että ministeri Pekka Haavisto saa perustuslakivaliokunnan lausunnon.

Huomenna ihmiset pohtivat keskenään sitä onko laki kaikille sama? Eikö ministerin pidä noudattaa lakia? Onko ministeri Pekalla jokin erilainen ja ihmeellinen teflonsuoja, joka suojelee häntä? Jotkut epäilemättä kyselevät myös sitä miten Pekka sai näin suuren joukon demokraattisia lakimiehiä omalle puolelleen?

Vihreät: hallitus hajoaa jos Pekka joutuu tuomiolle

Hallituksen edustajat valiokunnassa ovat huomenna vaikeassa paikassa. Periaatteessa pitäisi vain noudattaa lakia.

Vihreiden puolelta on kuitenkin annettu kautta rantain ymmärtää, että mikäli Pekan asia joutuu suureen saliin, niin hallitus hajoaa. Hallituspuolueiden edustajat joutuvatkin nyt miettimään omantuntonsa hintaa. 

Jos hallitus hajoaa, se johtaa uusiin vaaleihin ja mahdollisesti Halla-ahon voittoon? Eikö tässä tapauksessa oikeudentaju ja omatunto pidä uhrata hyvyyden alttarille? Eihän moraalinen taju saa estää ihmistä tekemästä sitä mikä on poliittisesti ”oikein”?

Huomisessa istunnossa punnitaan myös juhlapuheiden ja naiivin oikeususkon arvo.

Kiistan ydin – tahallisuus/törkeys

Perustuslakivaliokunnan pyyntö esitutkinnasta koski ulkoministeriön konsulipäällikön Pasi Tuomisen siirtämistä toisiin tehtäviin, ei esimerkiksi sitä, oliko Haavistolla al-Hol-päätöksenteossa tukenaan hallituksen linjausta vai ei.

On mielenkiintoista, että kohun kasvaessa Pekka Haavisto oli eräässä vaiheessa valmis pyytämään anteeksi Tuomiselta ja oli valmis asettamaan hänet takaisin entisiin tehtäviinsä.

Miksi pyytää anteeksi jos ei ole syyllistynyt mihinkään laittomuuteen? (https://yle.fi/uutiset/3-11104072). Kiistan ydin on siinä, että Tuominen halusi toimia laillisesti ja saada hallituksen selvän kannan al-Holin leirin suomalaislasten ”kotiuttamisesta” ja siitä, kuinka asiassa tulisi edetä.

Pekka ei ilmeisesti halunnut seurata lakia ja ehkäpä juuri siksi heitti Tuomisen toisiin tehtäviin. Monien mielestä näyttää todennäköiseltä, että virka-aseman väärinkäytön tai virkavelvollisuuden rikkominen täyttyi tällä teolla. Perustuslakivaliokunta pohtii nyt vielä sitä, että tekikö Pekka tämän ”tahallaan”.

Mitä itse luulette?

Hämmästyttävä ja ihmeellinen Pekka

Tämän prosessin aikana kansalaiset ovat saaneet ihmetellä sitä miten Pekka voi toimia epäiltynä ja tutkinnan aikana omassa virassaan. Kun poliisipäälliköt ja valtakunnansyyttäjät on hyllytetty tutkinnan ajaksi niin meidän Pekka se vaan jatkaa….

Samoin jotkut ovat varmasti ihmetellet sitä millä innolla ja antaumuksella ”edistykselliset piirit” ovat puolustaneet Pekkaa.

Pekkaa ei ole ihan sokeroitu mutta demlaroitu on.

Muualla läntisessä maailmassa Pekka olisi ollut jo historiaa. Meillä ei. Kuten olen todennut: Suomi on parlamentarismin slummi.

Kova ja armoton Pekka

Juttu osoittaa myös sen miten kovaa vihreät pelaavat.

Vihreät ja Pekka Haavisto on valinnut sen linjan, että nyt mennään loppuun saakka ja katsotaan kortit. Ehkä Pekka luottaa siihen, että vihreille ystävällinen media on hänen puolellaan. Heillä on takanaan ilmastokortti ja apuna gut-mensch positio. Pekasta on jostain syystä tullut suvaitsevaisen yhteiskunnan lempilapsi; hän on ns. ”un-touchable” ja nauttii erityistä luottamusta niiden tahoilta, jotka haluavat muuttaa tätä yhteiskuntaa nopeasti oikeaan suuntaan.

Pekka ei taida päästä presidentiksi?

Mikäli Pekka saa huomenna synninpäästön merkitsee se – paradoksaalisesti kyllä – sitä, että hän saa unohtaa presidentinviran. Kansalaisten mielessä kyse on silloin luikuripelistä. Siitä, että Pekka sai kavereiden avulla kivat lausunnot.

Mikäli taas Pekka joutuu valtakunnanoikeuteen, se merkitsee sitä, että asia joutuu tiukkaan juridiseen punnintaan. Vasta sen vapauttavan lausunnon jälkeen Pekka voi oikeasti lähteä presidentinvaalikisaan – silloin oikeudellisen taistelun voittajana ja ennakkosuosikkina.

Muuten ei.  

Mikäli Pekka saa ns. ”nahkapäätöksen” merkitsee se sitä, että Pekka menettää lopullisesti hohtonsa. Vanhemmat kansalaiset eivät enää huokaile sitä että oi miten ihana se Pekka on! Ennen tätä hänelle – Valitulle Pekalle – on annettu kaikki anteeksi.

Tätä ennen on vain naureskeltu, että Pekka se laittoi CV:nsä olevansa vieraileva professori…vaikka hipshuijaa…. vaikka eihän se Pekka ollut. Kaikki oli tätä ennen ihan ”suloista”. Caruna-kauppa oli sellanen pikku vahinko, romanttiset purjehtimiset super-nuoren avustajan kanssa olivat taas hupsun suloista elämän häivettä.  

Pekan magian loppu?

Vapauttava tuomio merkitsisi sitä, että Pekan ihqu-sympatian sokerinen maku äilähtyy. Lasi rikkoutuu ja maaginen värinä loppuu. Sitten paljastuu vain röyhkeästi asiaansa suhmuroinut poliitikko, joka ei osannut lopettaa ajoissa.

Lopussa on vaan ihan pekka…ei presidentti.

Terveydenhuollon ihmisille 2 viikon loma!

Tasavaltamme muistaa kansalaistensa teot.

Aikoinaan sodan aikana sotilaat palkittiin kunniamerkeillä. Samoin jatkosodan jälkeen rintamamiehet saivat palkkioksi mahdollisuuden rakentaa raakaan korpeen oman tilansa.

Velaksi ja omalla hiellä.

Samoin tämänkin vuoden 2020 itsenäisyyspäivänä mitalisade kastelee jotkut meistä.

Terveydenhoitohenkilökunta ansaitsee huomioinosoituksen

Nyt olisi kuitenkin mahdollista palkita oikeasti ansioituneita kansalaisia – oikeista ansioista ja poikkeuksellisesta venymisestä.

Mielestäni terveydenhoitohenkilökunta ansaitsisi 2 viikon palkallisen loman. Isänmaan olisi muutenkin hyvä kääntää huomio näihin sankareihin kun tämä koronakriisi saadaan joskus loppumaan.

Olot ovat olleet poikkeukselliset. Se on vaatinut terveydenhoitohenkilökunnalta venymistä ja jaksamista. Usein oman hengen uhalla.

Raha ei ole ongelma

En usko, että kukaan kadehtii terveydenhoitohenkilökunnan työtä tänä aikana. Kenenkään ei pidä olla kateellinen. Se ylimääräinen loma on pieni palkinto arjen urheudesta.

Rahakaan ei ole ongelma. Valtio ottaa joka kuukausi pari miljardia lainaa. Raha on nyt Suomen tärkein vientituote. Sanna Marinin hallitus kylvää sitä ”EU:n elvytysvälineellä” pitkin eteläistä Eurooppaa.

Vuoden 2020 itsenäisyyspäivän ajatus voisi olla kansanliike, joka vetoaa päättäjiin: kunnioitetaan terveydenhoitohenkilökunnan työtä 2 viikon lomalla.

Korona voitetaan ja siinä taistelussa tarvitaan kaikkia.

Tämän taistelun etulinjan työntekijät kuitenkin ansaitsevat sen, että tasavalta kunnioittaa heitä tällä pienellä eleellä.

Sanna – yksinkertainen?

Arvoisa rouva pääministeri,

Pyydän saada mitä kohteliaimmin kiinnittää huomionne tähän avoimeen kirjeeseen.

Ajatus siitä syntyi sen jälkeen kun tänään 29.11. 2020 kuuntelin teidän kyselytuntianne radiosta. Se sama ajatus oli välähtänyt minulle aikaisemmin kun katselin Teidän esiintymistänne Kaipolan tehtaan sulkemisen johdosta mutta nyt se sitten kirkastui lopullisesti.

Minun on todettava, että Te arvoisa rouva pääministeri olette poliittisessa ajattelussanne hyvin yksinkertainen.

Todettakoon tässä aluksi, että tämä ei ole herja tai parjaus. Tässä ei ole takana pahantahtoisuutta vaan ainoastaan huomio siitä, että Teidän maailmankuvanne, koulutuksenne ja ideologianne ei tue monimutkaisten poliittisten suhteiden tai syy-seuraussuhteiden analysointia.

Ymmärrän, jos huomioni ei Teitä miellytä. Miettikää kuitenkin sitä mitä yritän tässä sanoa Teille. Joskus yksinkertaisuus voi tietysti olla poliitikolle hyvä asia – asioiden yksinkertainen käsittely vähentää kognitiivista dissonanssia. Samoin epämiellyttävien intellektuaalisten pulmien pohtiminen vie voimia. On helpompi ottaa valmiita vastauksia, jotka joku on pureskellut valmiiksi.

Mutta pääministerinä teidän on valitettavasti pakko tarkastella asioita syvemmin.

Oikeusvaltioperiaate – mitä se on suomeksi?

Te toistelitte tämänpäiväisessä haastattelussanne ne samat vanhat mantrat oikeusvaltioperiaatteesta ja siitä, että jotkut maat (Puola ja Unkari) eivät noudata tätä periaatetta ja näin rikkovat EU:n sopimuksia.

Ensiksi, EU:n ”elvytysväline” (sic!) on itsessään EU:n peruskirjan vastainen. Se rikkoo sitä selvästi. Miten te voitte vaatia oikeusvaltioperiaatteen noudattamista jos ko. sopimus on EU:n perustuslain vastainen? Toiseksi, vakuuttelunne siitä, että kyseinen Suomen kannalta pähkähullu paketti on ainutkertainen, ei vakuuta, sillä EU:ssa mietitään jo seuraavaa samanlaista tulonsiirtoa eteläisille valtioille. Uutta ”elvytysvälinettä” väsätään on paperilla – kunhan tämä vanha ”elvytysväline” saadaan hyväksyttyä.

Puolan ja Unkarin näkökulmasta ko. periaate epämääräisyydessään muistuttaa kovasti neuvostoajan imperialismia. Sen sisältö on jonkinlaista EU ”newspeak” kieltä, jossa halutaan alistaa kansat federalistiseen kuriin.

Kannattaa tarkastella Unkarin ja Puolan reaktioita niiden historian kautta. Heille ”oikeusvaltioperiaate” näyttää merkitsevän sitä, että iso imperiumi pyrkii sanelemaan pienille omat sääntönsä. Heille ”oikeusvaltioperiaate” on heille kaikessa epämääräisyydessään jonkinlainen arvoruoska ja taikasana, jonka sisältö äärimmäisen raadollinen.   

Tässä on Sanna-hyvä vähän historiaa

Arvoisa rouva pääministeri – pyytäkää joltain teidän seitsemältä avustajaltanne ja varaministeriltä jonkinlaista suullista selvitystä siitä miten imperiumit ovat kohdelleet pieniä ja keskisuuria valtioita Euroopassa viime vuosisatoina.

Puola ja Unkari ovat eläneet neuvostoimperiumin alaisina ja ennen I maailmansotaa osana isompaa imperiumia (tosin Unkari hetken aikaa hieman tasa-arvoisempana kuin Puola). Näiden valtioiden historia on ollut täynnä imperialistista alistamista ja sanelua, joten ei ole ihme, että ne eivät halua alistua EU:n imperiumin saneluun.

Kun Neuvostoliitto tuhoutui, niin niiden uusi demokraattinen eliitti pyysi länneltä tasa-arvoista kohtelua ja apua. Länsi oli koko kylmän sodan ajan kertonut, että se kyllä välittää Itä-Euroopasta – arkitodellisuus oli kuitenkin jotain muuta.

EU osoittautui Itä-Euroopan valtioille aluksi tylyksi äitipuoleksi. Uusien kansallisvaltion merkitystä korostavien hallintojen nouseminen on nähtävä reaktiona tätä EU:n itsekkyyttä vastaan.

Logiikka on seuraava: ”jos teidän kauniit periaatteenne eivät merkitse teille mitään – niin hyvä – tätä peliä voi pelata myös toiseen suuntaan”.

EU-imperiumi, Venäjän imperiumi, NL:n imperiumi…

Imperiumit ja niiden rakentamisyritykset ovat olleet Euroopan historian vitsauksena viimeiset pari sataa vuotta. Jotkut poliitikot ovat nähneet tämän selvästi ja ymmärtäneet sen, että jokaisella kansalla pitäisi olla itse oikeus määrätä omista kohtaloistaan.

Nostan tässä esille erään uuden maailman poliitikon.

Ajatus kansojen itsemääräämisoikeudesta kuului Yhdysvaltain presidentti Woodrow Wilsonin 14 kohdan ohjelmaan. Puhuessaan USA:n kongressille 8. tammikuuta 1918 Wilson pyrki myös puhumaan sotaakäyvien maiden kansoille oikeudenmukaisen rauhan mahdollisuudesta ja siitä, että imperiumit ja niiden kansat saisivat itse päättää tulevaisuudestaan. Wilsonin mukaan tulevaisuuden rauhan maailmassa sopimusten piti tukea vapaakauppaa, demokratiaa ja kansojen itsemääräämisoikeutta. Valitettavasti näitä periaatteita ei täysin sovellettu tulevassa Versailles’in rauhansopimuksessa. Se, että Eurooppa joutui pian II maailmansodan kurimukseen, johtui Saksan pyrkimyksestä imperiumiin ja voimapolitiikkaan sekä siitä, että Stalinin NL ei kunnioittanut pienten kansojen oikeuksia.

On muuten huomattavaa, että Wilson nosti puheessaan esille mahdollisuuden kansoille omaehtoiseen kehitykseen ja siihen, että kansainvälinen yhteistyö turvaisi myös pienten kansojen oikeudet kansainvälisillä takuilla. Kansainliitto ei siihen aikoinaan pystynyt oman heikkoutensa takia mutta Yhdistyneet Kansakunnat on kyennyt jonkinlaiseen niukkaan menestykseen.

Kyseisen instituution idea on, että ”rule of law” tai ”Rechtsstaat” ajatusta ei sanella ylhäältä päin vaan siihen luottaen, että kansat itse kykenisivät luomaan sellaisen järjestelmänsä ja tulevaisuutensa pitkässä juoksussa. Näin kävikin – totalitaristiset imperiumin ovat kaatuneet ja hajonneet lopulta. Näin käy kaikille imperiumeille.

Valitettavasti syntyi uusia. EU:sta on sukeutumassa uudenlainen plutokraattinen imperiumi, joka kuten jokainen imperiumi pyrkii haalimaan itselleen lisää valtaa ja vähentämään paikallista kansanvaltaa.  Se ei ole se instituutio mihin me aikoinaan liityimme.

Vielä on toivoa Sanna!

Sanna hyvä! Yksinkertaisesta ajattelusta voi oppia pois. Tarvitaan tietoa ja ajattelua. Harkintaa ja pohdintaa.

Parasta adventtia Sinulle ja rakkautta!

Valtakunnansyyttäjä Toiviainen poliittisessa ajojahdissa?

Kansanedustaja Räsästä jahdataan kuin jänistä. Onko kyseessä valtakunnansyyttäjä Toiviaisen oma henkilökohtainen vendetta? Vai onko tässä takana muutakin?

Kansanedustaja Päivi Räsäsestä on tehty uusi tutkintapyyntö. Se on jo viides.

Ajatelkaa. Viides.

Tätä ennen valtakunnansyyttäjä Toiviainen on vastoin poliisin päätöstä määrännyt esitutkinnan käynnistettäväksi vuonna 2004 kirjoitetun pamfletin, Ruben Stillerin radiokeskustelun sekä Maria Veitola yökylässä -ohjelmassa esiintymisen vuoksi. Lisäksi Räsäsen Raamatunjakeen sisältävä twiitti on johtanut esitutkinnan kautta syyteharkintaan.

Mistä tämä loputon syytetehtailu, uskonvaino ja poliittinen jahtaaminen oikein kertoo? Onko Räsänen joutunut NL:n rikoslain vai Suomen rikoslain kohteeksi? Ja ennen kaikkea miksi hänestä on tullut tällainen valtakunnan vihollinen, jota valtakunnansyyttäjä ajaa takaa armotta?

Kylmän sodan aikana uskonnollisia toisinajattelijoita vainottiin NL:ssa ja siellä syyttäjälaitos ahkeroi lakkaamatta uskonnonvastaisessa työssä. Nyt tämä vainon aika näyttää tulleen myös tänne Suomeen.

En olisi muuten henkilökohtaisesti ikinä uskonut että tällaista voi tapahtua Suomessa.

Suomen piti olla vapaa länsimainen demokratia vaikka sen poliittinen järjestelmä muistuttaakin joskus parlamentarismin slummia. Toisaalta uskon kovasti suomalaiseen oikeusjärjestelmään ja poliisiin – pitkässä juoksussa molemmat organisaatiot epäilemättä puhdistautuvat ongelmistaan.

Kulttuurisota väärinajattelua vastaan?

Käsittelen seuraavaksi hieman tämän vainoamisen henkistä taustaa. Epäilen, että se liittyy maassamme tapahtuvaan kulttuuriseen sotaan, jonka kohteeksi on valittu konservatiiveja, joilla on ns. ”vääriä arvoja” ja joiden on ennen kaikkea mielletty vastustavan erilaisia seksuaalisia vähemmistöjä.

Kohteena ovat kansanedustajat, joille on perustuslain mukaan taattu suurempi sananvapaus. Kun näiden suut saadaan tukittua, niin sen jälkeen tavallisten kansalaisten oikeusturva on helpompi murtaa. Nämä kansanedustajat ovat siten varoittavia esimerkkejä, joiden tarkoituksena on pelottaa meitä tavallisia ihmisiä ajattelemasta ja ennen kaikkea kirjoittamasta mitään väärää. Se henkinen suomettuminen johon totuimme 1970-luvulla on palaamassa uudelleen takaisin – nyt suomettumisen suunta on kuitenkin eri.

Sen jälkeen käsittelen valtakunnansyyttäjän toimintaa osana tätä kulttuurisotaa. Näyttää siltä, että tässä taistelussa käytetään surutta maamme oikeuslaitosta ja poliisia, joita yritetään samalla muuttaa ns. edistykselliseen suuntaan. Tämän kulttuurisen taistelun lopullisen tarkoituksena näyttää olevan halua muuttaa yhteiskunnan ns. ”patriarkaalisia perusteita” pysyvästi ja työntää marginaaliin hyvää edistystä vastustavat konservatiiviset arvot ja ihmiset.  

Nyt tehdään ”hyvis-Suomea”. Käräjöimällä ja kuulustelemalla.

Vihan saarnaamisen ja demonisoimisen edeltävä kausi

Kulttuurisodan aloittaminen vaatii oman motivaationsa – oman vihansa.  Oman leppymättömän vihansa.

Niin Suomen sisällissodassa vuonna 1918 kuin myös Jugoslavian sisällissodassa 1990-luvulla vihan ilmanpiirin luominen kesti oman aikansa. Ilman tätä vihan saarnaamista sisällissotaan tarvittavaa epäinhimillisyyttä ei synny. Vihollinen on ennen vihollisuuksia demonisoitava ja tuomittava. Hänellä ei saa olla kansalaisen, lähimmäisen tai ystävän imagoa.

Eräänä esimerkkinä klassisesta vihan oikeutuksen saarnaamisesta siteeraan tässä erästä edesmennyttä huomattavaa filosofia ja poliitikkoa.

”…meidän on hahmoteltava, luotava….liike, jossa on monta toisiaan tukevaa linjaa, parlamentaarisen vaikuttamisen yrittäjistä aseellisiin taistelijoihin saakka. On tutkittava oman yhteiskunnan rakenteita Soininvaaran tarkkuudella,  ja oppia ottaen vallankumousliikkeiden historiaa – kansallissosialistien, kotimaan stalinistien, Venäjän moniportaisen vallankumouksen, Punaisten prikaatien menetelmiä – ja unohdettava narsistinen itsensä. Taktisista syistä linjojen on syytä pysyä erillään, kieltääkin toisensa, mutta periaatteen hiljaisuudessa ymmärtää toisiaan, koska niitä kaikkia yhdistää sama järjen ja tiedon kirkastama lähimmäisen rakkaus ja globaalinen omatunto…”

Kyseinen puhe pidettiin vuonna 1985 Vihreän Liikkeen yleiskokouksessa Turussa.. Kyseinen puhuja kehottaa puheessaan suoraan ja peittelemättä terrorismiin sekä väkivaltaan elinkeinoelämän johtajia vastaan. Hänen nimensä oli Pentti Linkola. Terrori ja väkivalta olivat Linkolalle ihan jees.

”…meillä Suomessakin on elinkeino elämän johdossa satoja sellaisia ensijaisia suurrikollisia…jotka ovat ansainneet tuhatkertaisesti Martin Schleyerin ja Aldo Moron kohtalon….hänen ohitseen me emme pääse, vain ylitse pääsemme…”

Väkivallan käyttö ei ole vierasta edes nykypäivänä. Viittaan tässä erääseen vihreään puoluekaaderiin ja virallisen viestintäasiantuntijan twiitiin, jossa hän fantasioi presidentti Trumpin murhaamisesta (https://www.suomenuutiset.fi/vihrea-aktiivi-ehdotti-trumpin-ampumista/). Samoin esimerkiksi varsinaissuomalaisen vasemmistoaktivistin twittertili kehotti tappamaan poliittiset vastustajat. https://www.ts.fi/uutiset/paikalliset/4875916/Yle+Varsinaissuomalaisen+Vasemmistoliittopoliitikon+perustama+Twittertili+kehotti+tappamaan+fasistit+ja+ilmastonmuutoksen+kieltajat).

Miten demonisoidaan ihmisryhmä – valtakunnansyyttäjän toiminta

Suomen oikeuslaitoksen politisoituminen on näyttänyt suuntaa tulevalle ja se on yhdessä median harjoittaman demonisaation kanssa luonut itseasiassa tilanteen, jossa väkivallan ja vihan kierre näyttää käynnistyneen ja jossa syyttäjälaitos on aloittanut armottoman jahdin väärinajattelijoita vastaan.

Valtakunnansyyttäjä ohjaa Suomen syyttäjälaitoksen toimintaa. Hän ei ole yksityishenkilö eikä hänellä ole juridista immuniteettia. Myös valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on itse myöntänyt, että ”…virkamiehen on työssään kestettävä ankaraa arvostelua ja sitä, että tehdyistä virkatoimista kannellaan laillisuusvalvonnalle…” (https://www.kaleva.fi/nyt-puhuu-hairintaviestien-vyoryn-saanut-valtakunn/1647524).

Peruskysymys: miksi valtakunnansyyttäjä on ”konservatiivijahdissa”?

Peruskysymyksenä on: miksi valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on erityisen motivoitunut käymään tiettyjen puolueiden kansanedustajia vastaan (Mäenpää, Räsänen, Turtiainen, ym.)? Miksi valtakunnansyyttäjä näyttää keskittyneen toimimaan erityisesti perussuomalaisia tai kristillisiä vastaan? Esimerkiksi rikosepäilyt kiihottamisesta kansanryhmää vastaan räjähtivät vuonna 2017.[i] Miksi juuri silloin?

Syy tähän liittyy vuonna 2017 tapahtuneeseen poliittiseen muutokseen, joka mahdollisti poliittisten ajojahtien aloittamisen. Sinä vuonna politiikkaan nostettiin ns. ”arvopohja keskustelu”. Joillain oli väärät arvot ja toisilla oikeat. Arvopohja määräsi hallituksen koostumuksen. Samalla perussuomalaisesta puolueesta irtaantui sinä vuonna ns. sininen tulevaisuus ryhmittymä.

Sininen puolue on nyt käytännöllisesti katsoen ”kuollut” mutta silloin sillä oli median säestämänä erittäin voimakas tarve tuomita perussuomalainen puolue ja sen väärät ajatukset; tuoda esille, että siniset olivat ”hyvisten leirissä” ja että perussuomalaiset edustivat sameita ja epäilyttäviä poliittisia tahoja. Näyttää myös siltä, että tällöin syntyi tarve käyttää oikeuslaitoksen keinoja poliittisten vastustajien mustamaalaamiseksi.

Valtakunnansyyttäjävirasto – vastaus ”rötösherra” oikeudenkäynteihin?

Näin historioitsijan näkökulmasta on selvää, että suomalainen oikeuslaitos on ollut aina sidoksissa aikaansa eikä ole voinut välttyä ”ajan hengeltä”. Myös poliittiset päättäjät ovat pyrkineet vaikuttamaan ja ohjaamaan sen toimintaa kuten seuraavassa katsauksessa 1970-1980-luvun suomalaisen oikeuslaitoksen toimintaan todistaa.

Valtakunnansyyttäjänviraston luominen 1 pnä joulukuuta 1997 näyttää liittyneen 1960-1980 lukujen dynaamiseen yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen tilanteeseen sekä ennen kaikkea niihin oikeudellisiin tutkimuksiin, joita edellisenä vuosina oli tehty talouskorruptiota vastaan. Suomeen oli silloin rakennettu ennätysmäärä asuntoja ja samalla kaavoitus/lupamenettelyt eivät olleet läpinäkyviä. Syntyi korruptiota, jossa oli mukana poliittisia vallankäyttäjiä (Noppa I-III).

”Rötösherraoikeudenkäynnit” herättivät valtavasti huomiota ja suuttumusta. Vuoden 1983 eduskuntavaalit saivat tästä aivan oman mausteensa ja keskustapuolue menetti kannatustaan. Epäilyksen alaiseksi joutuivat ensin keskusta ja sitten myöhemmin SDP, joita vastaan ärhäkät poliisiviranomaiset kuten Sulo Aittoniemi pyrkivät toimimaan.

Tässä vaiheessa oikeuskansleri Kai Korte ylimpänä syyttäjä puolusti näiden juttujen esilletuomista ja joutui hakaukseen ns. vanhojen puolueiden kanssa. Oli kuvaavaa, että suhteet presidentti Maunu Koiviston tulehtuivat täysin. Ns. Noppa III jutuissa epäilykset levisivät myös SDP:n puolelle. Poliittiset puolueet aloittivat vastaiskunsa ja pyrkivät hillitsemään alempien syyttäjien ja myös oikeuskanslerin toimintaa. Koivisto halusi, että ne syyttäjät, joiden nostamista syytteistä liian moni hylätään, siirrettäisiin hyllylle ja suunnitteli Kai Kortteen asettamista valtakunnanoikeuteen.

”Rötösherrajahti” lopahti 1990-luvulle tultaessa mutta sen seurauksena poliittinen valta pyrki ”vähentämään” oikeuskanslerin työtaakkaa ja halusi perustaa erikoissyyttäjälaitoksen, joka sitten hoitaisi nämä korkean profiilin jutut. Kanslerilla oli ollut ilmeisesti liian itsenäinen asema ja hänellä oli myös liikaa poliittista painoarvoa kun hän samaan aikaan valvoi hallituksen työskentelyä. Ratkaisuna oli neutraalin ns. ”valtakunnansyyttäjä viraston” perustaminen vuonna 1997.

Valtakunnansyyttäjän kallis ja epäilyttävä kansainvälinen toiminta

Nykyinen valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen pätevöityi nykyiseen virkaansa syyttäjäntehtävissä ja oikeusministeriössä. Ahkeran ja energisen lakimiehen ensimmäinen pesti oli toimia ko. virastossa valtionsyyttäjänä. Ilmeisesti kielitaitonsa ansiosta hän sai itselleen kansainvälisen yksikön johdon, jossa hän kunnostautui erityisesti sotarikosten selvittelemisessä.

Sotarikokset ovat maailmalla suuri ongelma ja niillä on korkea julkisuusprofiili.

Ongelmana oli vain Suomessa, että sotarikoksiin syyllistyneitä ei ole kovinkaan paljon ja juttuja on käytännön syistä vaikea nostaa tai todistaa. (https://www.ksml.fi/kotimaa/Tampereella-asuvaa-miest%C3%A4-vaaditaan-vangittavaksi-sotarikoksista-%E2%80%93-ep%C3%A4ill%C3%A4%C3%A4n-lapsisotilaiden-rekrytoinneista-ja-suuresta-m%C3%A4%C3%A4r%C3%A4st%C3%A4-murhia-Liberian-sis%C3%A4llissodassa/1524743; https://core.ac.uk/download/pdf/84799003.pdf). Ne ovat olleet myös kovasti kalliita veronmaksajille (kt. https://www.satakunnankansa.fi/a/201191494; https://www.iltalehti.fi/uutiset/a/2010061111844280) eikä niistä hankittu ns. kansainvälinen profiilinosto ei ole kovin suuri. Toiviaisen näiden juttujen perusteella saama julkisuus ei ollut yksiselitteisesti myönteistä.

Toiviainen oli kuitenkin energinen kansainvälisessä toiminnassa. Sitä arvostettiin ja siihen panostettiin. (kt. https://www.valtakunnansyyttajanvirasto.fi/material/attachments/valtakunnansyyttajanvirasto/vksvliitetiedostot/esite/6INBz9TnT/vksv_esite_engl_low[1].pdf). Euro-Suomi piti EU:n Eurojust’in kanssa tehtävää yhteistyötä prioriteettina; sillä on Haagissa oma toimipisteensä, jonka kanssa se tekee yhteistyötä ”vakavien rajatylittävien rikosten” selvittämisessä. Yhteistyötä tehdään myös ”European Judicial Network”  kautta ja Euroopan Neuvoston sekä ”International Association of Prosecutors” kanssa.

Haku Supon johtajaksi

Kansainvälinen toiminta ei ehkä kuitenkaan ollut tarpeeksi Toiviaiselle, joka halusi vuonna 2007 pois Valtakunnansyyttäjän virastosta kun hän haki Supon johtajaksi. Tätä varten hän kävi vertaisarvioinnin (https://yle.fi/tvuutiset/uutiset/upics/supo1.pdf) jossa häntä luonnehdittiin seuraavasti: ” Oikeustieteen kandidaatti 1980, varatuomari. Vuodesta 1997 valtionsyyttäjänä toimien kansainvälisen yksikön päällikkönä vastaten syyttäjälaitokselle kuuluvien kansainvälisluonteisten tehtävien kokonaishallinnasta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Tätä ennen toiminut oikeusministeriön kansainvälisen yksikön lakimiehenä vajaat 2 vuotta, käräjäoikeuden tuomarina 8 vuotta ja yli 6 vuotta virallisena syyttäjänä. Merkittävä kansallinen ja kansainvälinen sidosryhmäyhteistyö ja verkostoituminen.”.

Lopun luonnehdinta herättää mielenkiintoa. Liittyykö se EU:n syyttäjälaitoksen toimintaan? Minkälainen sidosryhmäyhteistyö? Minkälainen verkostoituminen? Vertaisarvioinnissa hän saa vielä seuraavan luonnehdinnan: ” Toiviainen on kuitenkin toiminut virkauransa ajan läheisessä yhteistyössä poliisihallinnon kanssa” sekä:” Toiviainen edustaa hyvää asiantuntemusta oikeushallinnon alueella ja vahvaa kansainvälistä sidosryhmäyhteistyötä ja verkottumista. Suojelupoliisin toimintaa hän ei tunne syvällisemmin. Hänen selkeänä etunaan on vahva kehittämishenkisyys ja vuorovaikutteisuus kansallisten ja kansainvälisten toimijoiden kanssa. Toiviaisen johtamisprofiili ja työtausta eivät ole täysin optimaalisia tähän tehtävään.”

Se, että Toiviaista ei valittu oli tietenkin hänelle itselleen pettymys. Yhteenvedon mukaan hänellä ei ollut tarpeeksi poliisikokemusta.

Matti Kuusimäki – ensimmäinen valtakunnansyyttäjä

Toiviaisen virastossa on toiminut johtajana ennen häntä kaksi miesjuristia. Ensimmäinen tähän mahtavan juhlalliselta kuulostavaan virkaan nimitetty oli oikeustieteen lisensiaatti Matti Kuusimäki.  Kuusimäellä oli työssään tehokkaan, ystävällisen ja joviaalin miehen maine. Hän myös onnistui organisoimaan valtakunnansyyttäjälaitoksen vuosina 1997-2010. Tunnustukseksi työstään hänelle hankittiin myöhemmin professorin arvonimi.

Näyttää kuitenkin siltä, että Noppa-oikeudenkäynneistä oli opittu jotakin. Kuusimäen aikana talousrikoksista piti saada raudanlujat todisteet, ennen kuin syyttäjälaitos alkoi toimia. (Kt. Jyväskylän yliopiston pro-gradutyö Tuomas Mustikainen. (https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/44967/URN:NBN:fi:jyu-201412183552.pdf). Toisaalta todennäköinen syy tähän oli se, että valtakunnansyyttäjän virastolla ei ollut tarpeeksi työvoimaa. Kuten Kuusimäki kiteytti asian: ”Syyttäjänlaitos on Mersu Mossen moottorilla” (https://www.savonsanomat.fi/kotimaa/Syytt%C3%A4j%C3%A4laitos-on-Mersu-Mossen-moottorilla/603825).

Matti Nissinen – toinen valtakunnansyyttäjä

Kuusimäen seuraaja oli oikeustieteiden kandidaatti ja varatuomari Matti Nissinen. Hän aloitti työssään 2010. Nissisen rooli maan tärkeimpänä syyttäjänä oli mielenkiintoinen; hän saattoi arvostella suomalaista korruptiota yleisellä tasolla ja omaksua näin korkeamman julkisen profiilin suhteessa edeltäjäänsä. Nissinen esimerkiksi kritisoi yleisellä tasolla Suomen hyvä veli -verkostoja ja korkeiden virkojen poliittisia jakoperusteita (https://yle.fi/uutiset/3-8388960). Edellisessä jutussa valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen totesi, että ”valta pannaan nyt uusjakoon”.

Valtakunnansyyttäjä saa uuden instrumentin

Valtakunnansyyttäjänviraston toiminta mullistui vuonna 2011 huomattavasti. Suomen lainsäädäntöön tuli uudeksi instrumentiksi ns. ”kiihotuspykälä”.

Suomen rikoslain uusi 11 luvun 10 §:n kuului: ”Joka asettaa yleisön saataville tai muutoin yleisön keskuuteen levittää tai pitää yleisön saatavilla tiedon, mielipiteen tai muun viestin, jossa uhataan, panetellaan tai solvataan jotakin ryhmää rodun, ihonvärin, syntyperän, kansallisen tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, seksuaalisen suuntautumisen tai vammaisuuden perusteella taikka niihin rinnastettavalla muulla perusteella, on tuomittava kiihottamisesta kansanryhmää vastaan sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi”. (https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2011/20110511).

Suomen lainsäädännössä ei erikseen mainita vihapuhetta eikä aseteta sille rangaistuksia, kuten on esimerkiksi Saksassa. Se johtunee siitä, että ”vihapuheella” ei ole juridista määritelmää. [ii] Tämä asetti valtakunnansyyttäjänviraston vaikeaan asemaan: miten syyttää, jos ei ole mitään juridista määritelmää rikoksesta?

Ratkaisuna oli etsiä lojaalisti oikea ratkaisu, kun poliittinen valta niin odotti. Eräänä ensimmäisenä toimenpiteenään tähän lakimuutokseen valtakunnansyyttäjä Nissinen asetti heti työryhmän tutkimaan lain mahdollisuuksia. Asiantuntijat olivat valittu hyvin selektiivisesti. Kyseisen työryhmän mietinnössä olivat mukana asiantuntijoina: ”Enar-Finland ry., Exit – pois prostituutiosta ry., Naisjärjestöt yhteistyössä ry., OTT Riitta Ollila, Piraattipuolue rp., Seta ry., Tietoliikenteen ja tietotekniikan keskusliitto (FiCom ry), dosentti Päivi Tiilikka, Turun seudun Seta ry., Viestinnän keskusliitto ry., Vähemmistövaltuutetun toimisto sekä tietotekniikkarikoksiin erityisesti perehtyneet avainsyyttäjät.” (https://www.valtakunnansyyttajanvirasto.fi/material/attachments/valtakunnansyyttajanvirasto/vksvliitetiedostot/tyoryhmat/6Jqa1QEsJ/17-34-11_tyoryhmaraportti.pdf).

Työryhmä tutki ja tuli 21.12. 2012 siihen lopputulokseen, että ” Esitutkintalain 15 §:n tarkoittama ilmoitus internetissä tehdystä rikoslain 11 luvun 10 tai 10a §:n tarkoittamasta rikoksesta tulee tehdä Valtakunnansyyttäjänvirastoon” ts. se otti itselleen vastuun näiden rikosten tutkinnasta.

Mitään varsinaista ratkaisua ”vihapuheeseen” ei tullut tässä mietinnössä eikä edes myöhemmässä ex-arkkipiispa Mäkisen komitean mietinnössä. Ongelmana oli, kuten edellä oli mainittu se, että vihapuhetta ei voitu määritellä juridisesti. Tämä pysyi ongelmana: olivatko esimerkiksi virsikirjan jotkut virret ”vihapuhetta”? Entä eikö vasemmiston ideologiaan liittyvä ”luokkaviha” ollut jo nimensä perusteella sopiva syytösperuste? Entä sosiaalidemokraattien jotkut laulut? Entä Pyhä Raamattu?

Näytti siltä, että ainoa mahdollisuus määritellä asia oli luoda ennakkotapauksia. Ehkä niitä tarvittiin juuri siksi, että olisi mahdollista päästä syyttämään laajassa mittakaavassa ja soveltaa tätä epämieluisiin poliittisiin puolueisiin?

Lakia alettiin soveltaa hitaasti….mutta kuitenkin varmasti. Vuonna 2016 poliisi antoi erityisen tiedotteen, jossa se tiedotti yleisölle tiivistävänsä yhteistyötä syyttäjän kanssa juuri näistä rikoksista. (https://www.poliisi.fi/helsinki/tiedotteet/1/0/mv-lehdesta_useita_rikosilmoituksia_-_poliisi_tiivistaa_yhteistyota_syyttajan_kanssa_47187).

Ns. tavallisia Ihmisiä syytettiin ja saatettiin edesvastuuseen. Saadut tuomiot ja sakot kuitenkaan eivät tyydyttäneet uutta apulaisvaltakunnansyyttäjä Toiviaista; olisi nostanut niiden tasoa rutkasti (https://yle.fi/uutiset/3-9417116). Tästä seurasi varsinainen kilpailu kun hänen esimiehensä, valtakunnansyyttäjä Nissinen ilmaisu halukkuutensa saada vihapuheesta ihmisille ankarampia rangaistuksia: vuonna 2017 hän olisi ollut valmis soveltamaan vankeusrangaistuksia vihapuheesta (https://yle.fi/uutiset/3-9422385).

Mielenkiintoista tässä oli, se, että syytettyinä olivat yleensä perussuomalaisiin tai kristillisiin kuuluvat henkilöt. Tärkeä etappi oli vuonna 2012 korkeimman oikeuden tuomio kiihottamisesta kansanryhmää. Se annettiin Jussi Halla-aholle (ps.) hänen jo ollessaan kansanedustajana. Hänen katsottiin syyllistyneen blogissaan somalien panetteluun ja solvaukseen. Oikeusasteet olivat epävarmoja ja vasta Korkein Oikeus sai annettua langettavan tuomion.

Vuosi 2017 – viharikos nousee keskiöön!

Vuosi 2017 merkitsi suurta murrosta syyttäjälaitoksen toiminnassa. Raija Toiviaisesta oli tätä ennen tullut vuonna 2016 apulaisvaltakunnansyyttäjä. Vielä 2016 Raija Toiviaisen antaman haastattelun mukaan painopistealueina olivat kansainväliset asiat ja digirikollisuus (https://www.valtakunnansyyttajanvirasto.fi/akkusastoori/material/attachments/akkusastoori/glgQW93DN/Akkusastoori_2_16_low_NETTIVERSIO.pdf). Hän lupasi myös laajentaa ammatillista repertuaariaan laajemmalle: ” Aina on syytä kehittää itseään ja osaamistaan. Varmasti eteen tulee asioita, jotka ovat uusia ja joihin on paneuduttava alusta pitäen. Päällimmäisinä tulevat mieleen sananvapaus- ja poliisirikosasiat, joihin en valtionsyyttäjänä juuri joutunut perehtymään.”. Ainakaan tämän haastattelun mukaan vihapuherikokset eivät olleet vielä niin agendalla.

Vuonna 2017 tapahtui kuitenkin dramaattinen muutos.

Nyt Toiviaisen huomio kiinnittyi erityisesti ns. ”viharikoksiin”. (https://www.valtakunnansyyttajanvirasto.fi/akkusastoori/fi/index/akkusastoorit/akkusastoori12017/8221vihapuheelleonnakyvastiasetettavarajat.8221.html). Kuten viraston omasta julkaisusta näkyy vuodelta 2017, tähän tehtävään valjastattiin koko henkilökunta. Toiviainen antoi nyt opastusta ja neuvoja kaikille. Koko henkilökunta ja esittelijät saivat nyt yhteistä opastusta juttujen selvittämiseen. Nyt tehtiin perustavia linjauksia, joiden mukaan edettäisiin.

Mikä sitten johti siihen, että vihapuherikos ponnahti näin selvästi ylös valtakunnansyyttäjän prioriteettilistassa?

On hyvinkin mahdollista, että muutos liittyi jollain lailla hallituksessa tapahtuneisiin muutoksiin. Vuoden 2017 kesällä perussuomalaiset heitettiin siitä pois ja siniset jäivät istumaan ministerintuoleilleen. Erityisen tärkeä oikeusministerin paikka siirtyi kokoomuksen Antti Häkkäselle toukokuussa 2017.

On vaikea välttyä ajatukselta, jonka mukaan nyt kun ”suojelu” oli loppu, niin oli vihdoin aika päästä hallituksesta ulosheitetyn ryhmän kimppuun. Kuten edellä mainittiin, vuonna 2017 valtakunnansyyttäjänvirastossa pidettiin erityinen seminaari, jossa käsiteltiin viharikoksia. ” Työpajassa käsiteltiin sananvapausrikosjuttuja siten, että asioiden valmistelijat esittelivät omia juttujaan kollegoidensa edessä. Käydyssä keskustelussa kartoitettiin yhdessä juttujen oikeudellisesti kiinnostavia seikkoja ja mietittiin yhdenmukaisia ratkaisulinjauksia.”

Toiviaisen mukaan: ” Poliisi panostaa nyt toiminnassaan entistä enemmän vihapuheen torjuntaan, minkä vuoksi meidän on syyttäjälaitoksessa varauduttava siihen, että sananvapausrikosasiat lisääntyvät. Kuten olemme huomanneet, netti on täynnä etenkin maahanmuuttoon liittyvää vihapuhetta, ja yhteiskunnalliset tapahtumat näkyvät heti vihapuheen määrässä. Tarvitsemme vahvan teoreettisen pohjan, kun linjaamme sitä, millä periaatteilla sananvapausrikosasioita ratkaistaan. Laitoksen sisällä käytävä kollegiaalinen keskustelu tukee näiden linjausten tekemistä”.

Tulosta syntyi. Esimerkiksi vuonna 2017 kansanedustaja Teuvo Hakkarainen rangaistiin Facebook-kirjoituksesta 20 päiväsakkoon (1 160 euroa) kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Nissinen syrjään! Toiviainen valtakunnansyyttäjäksi

Suomalainen syyttämistoiminta sai kuitenkin uuden dramaattiseen käänteen myöhemmin samana vuonna. Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen joutui rikosepäilyksi virkavelvollisuuden rikkomisesta. Suomen Kuvalehti kertoi vuonna 2017, että Nissinen osallistui esteellisenä syyttäjälaitoksen johtamisvalmennushankintoihin 2007-2015. Juttu poiki rikosilmoituksen ja se meni korkeimpaan oikeuteen, jossa Nissistä syytettiin. Kyse oli 74 000 eurosta ja esteellisyys tuli siitä, että Nissisen veli omisti sen firman, josta koulutusta hankittiin. Nissinen ei ollut hankinnasta päättäessä jäävännyt itseään ja mennyt pois huoneesta.

On enemmän kuin mielenkiintoista, että itse oikeudenkäynnissä Valtakunnansyyttäjänviraston viestintäpäällikkö Virve Streng todisti, että hän oli keskustellut Raija Toiviaisen kanssa koulutuksesta ja Toiviainen oli ollut sitä mieltä, että hänen ei pitäisi mennä siihen koulutukseen (https://yle.fi/uutiset/3-9930255). Miksi näin? Oliko Toiviaisella jonkinlainen normatiivinen asema suhteessa viraston toimintaan?

Oliko Nissisen toiminnan ”rikollisuudesta” jo jotain epäilyksiä aikaisemmin? Mikä oli Raija Toiviaisen rooli tässä Nissis-jutussa?

Hallitus reagoi nopeasti ja antoi vuonna 2018 potkut Nissiselle. Syynä oli se, että hallituksen mukaan ”Valtakunnansyyttäjän tehtävä on virka, jonka hoitamisessa voidaan edellyttää erityistä moitteettomuutta”. Oikeusministerinä oli tuolloin kokoomuslainen Antti Häkkänen. (https://yle.fi/uutiset/3-10040317).

Uudeksi viran hoitajaksi tuli Raija Toiviainen, joka oli silloin apulaisvaltakunnansyyttäjänä. On huomattava, että mikäli Nissinen olisi hoitanut virkansa eläkkeelle saakka Raija Toiviaisella ei olisi oman ikänsä takia ollut mitään mahdollisuutta päästä tähän tehtävään. Voidaan myös kysyä, oliko Toiviainen jotenkin erityisesti mieleen kokoomukselle? Oli hän ns. kokoomuksen oma ehdokas? Oliko koko juttu nostettu esille siksi, että saataisiin Nissinen pois ja Toiviainen tilalle? Ainakin ministeri Häkkänen päätöksen jälkeen hän twitteröi asiasta ja toivotti onnea.

Toiviainen viharikosten parissa: 2018-2020

Vuonna 2017 oikeusministeriön itselleen saanut Antti Häkkänen joutui kuitenkin kohtaamaan todellisuuden nopeasti: vihapuhetta ei voinut sinänsä kriminalisoida sillä sitä ei voinut määritellä. Kuten ministeri totesi: ”…se on haasteellinen käsite, jota ei ole määritetty eikä kyetä kunnolla tarkkaan määrittämään”. (https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/201808142201136633). Kokoomuksessa oli kuitenkin tahoja, jotka olisivat halunneet edetä suoraviivaisemmin ilman näitä juridisia pidäkkeitä. Esimerkiksi ministeri Kai Mykkänen oli sitä mieltä, että ” vihapuhe ja vainoaminen ovat vakavia tekoja, joihin syyllistyvät on saatava tehokkaasti vastuuseen. Sosiaalisessa mediassa tapahtuvat vihakampanjat ovat erittäin ongelmallinen ilmiö”.

Nimityksensä jälkeen Toiviainen on toiminut hyvin aktiivisesti tai jos suoraan sanotaan sähköisesti vihapuhetta vastaan. Hän on myös laajentanut tätä käsitettä ja pelkäämättä turhia juridisia kiemuroita julistanut, että myös esimerkiksi Pyhän Raamatun siteeraaminen voi johtaa tuomioon (https://www.hs.fi/politiikka/art-2000006314358.html). Vihapuheen määrittely liikahti ns. ihmisarvon puolustamiseen – ”Ei pyhien kirjojen avulla saa loukata toisen ihmisarvoa”.  

Tulkinta on absurdi ja ajatushygieeninen; myös ”ihmisarvon loukkaaminen”, joka on mainittu perustuslaissa, muuttuu nyt moraalisen saivartelun instrumentiksi. Millä perusteilla oikeuslaitos mittaa ihmisarvon loukkauksen? Oikeuslaitos joutuu tässä äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen: kuka määrittelee ihmisarvon määritelmän juridisesti kattavasti ja miten puuttua asiaan jos jokin asia loukkaa ihmisarvoa? Loukkaako esimerkiksi köyhyys ihmisarvoa? Entä asunnottomuus? Samoin onko ympärileikkaus perusteltavissa, entä kommunistien ”oikeutetun luokkavihan” käsite, entä miten Koraanin opetukset ja niiden suoraviivaisuus? Niihin nähtävästi ei voida puuttua mutta Päivi Räsäsen pitäytymiseen Pyhään Raamattuun kyllä?

Esimerkiksi kansanedustaja Päivi Räsänen marssitettiin useita kertoja kuulusteluihin siitä, että hän oli käyttänyt kirjaa, jonka päällä lakituvassa vannotaan asioita oikeaksi (https://www.is.fi/politiikka/art-2000006292643.html). Kun pää oli saatu auki niin ”uskonnollisten vihapuhujien” ryhmiä alkoi soljumaan tasaiseen tahtiin poliisikuulusteluihin (https://www.suomenuutiset.fi/tuomiolle-raamatun-opettamisesta-paivi-rasasen-tutkinta-laajenee-seuraavaksi-viedaan-kuulusteluihin-pastori-pohjolaa/). Tärkeimpänä kohteena oli kuitenkin kansanedustaja Päivi Räsänen, jota tutkittiin peräti 3 eri jutun kautta.

Näyttää siltä, että Räsänen on kuin aikamme Alfred Dreyfus. Tätä ranskalaista upseeria syytettiin vakoilusta pelkästään hänen syntyperänsä takia (juutalainen) ja hän sai istua Pirunsaarella Ranskan Guayanassa syyttömänä. On mielenkiintoista huomata, että aivan samoin kuin hänen kohdallaan sotilassyyttäjät uskoivat, että mitä enemmän juttuja nostetaan Dreyfus’ta vastaan sen paremmin kansa uskoo hänen syyllisyyteensä.

Onko valtakunnansyyttäjänviraston tavoitteena korkean tason poliittisen toimijan tuomio?

Suomen valtakunnansyyttäjä on päättänyt saada jonkin korkeatasoisen poliittisen toimijan tuomittua vihapuheesta. Jos kristillisten kansanedustaja joutuisi tuomituksi siitä, että hän siteeraa Pyhää Raamattua niin kuka tavallinen tallaaja voisi olla turvassa? ( https://www.uusisuomi.fi/uutiset/tapaus-paivi-rasanen-2-uutta-esitutkintaa-nain-valtakunnansyyttaja-selventaa-raamatun-roolia/61cf0a4c-c4a4-492e-8ecf-e198cc2fad2b). Poliisi sai tutkittavakseen saman aikaan kaksi muuta juttua: kansanedustaja Al-Taeen rasistisiksi ja muun muassa juutalaisvastaisiksi katsotut esiintymiset ja kansanedustaja Juha Mäenpään tapaus ts. vieraslajipuhe. Al-Taee, joka ensin kielsi netissä ilmaisemiensa mielipiteiden olemassaolon, pääsi asiassa helpommalla – pitkän sairasloman jälkeen poliisi totesi, että häntä ei syytetä. Mäenpään juttu ohjattiin kuitenkin heti välittömästi valtakunnansyyttäjänvirastoon; ehkä syy oli se, että tunnettu vasemmistolainen professori Martin Scheinin teki hänestä rikosilmoituksen (https://www.uusisuomi.fi/uutiset/professori-tunnustaa-tehneensa-tutkintapyynnon-perussuomalaisten-juha-maenpaasta-kansanmurha-alkaa-tuollaisella-puheella/85845206-e0bf-44ff-afd7-4df3e2b22832).

Virkamiehen huolellisuusstandardi lipsunut selvästi

Merkillisintä on kuitenkin se, että Päivi Räsäsen tapauksessa poliisi on kirjannut hänen sanomakseen lauseita, joita ei tutkittavassa televisio-ohjelmassa sanottu; poliisi on vain kirjannut rikosilmoittajan sisällön sellaisenaan juttuun. (https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/paivi-rasanen-tarkisti-hanesta-tehdyn-tutkintapyynnon-ei-sanonut-niita-lauseita-joista-valtakunnansyyttaja-maarasi-tutkinnan-jai-maku-etta-tehtaillaan-naita-rikosepailyja/7870992?fbclid=IwAR0WIgzPvqkstEECuI9gZBHiAZUqCX5y6yStzmg14n1zQNFbrcuzFwSvHA0#gs.a6y9ck). Näyttää siltä, että virkamiehen ns. ”huolellisuusstandardi” ei ole täysin täyttynyt poliisitutkinnassa.

Samoin valtakunnansyyttäjä Raija Toiviainen on tähän viitaten todennut, että ”perusteellinen tutkinta tv-ohjelman puheista on Päivi Räsäsen etu” (https://yle.fi/uutiset/3-11448825) mutta siihen, onko poliisi edes katsonut rikosilmoitukseen johtanutta tv-ohjelmaa Toiviainen ei kommentoi muuten kuin niin, että ”on hyvin poikkeuksellista, että syyttäjä alkaisi itse selvittämään taustoja eli tässä tapauksessa etsimään ja katsomaan ohjelman nauhoitusta”. Tarkoittaako tämä sitä, että se mitä faktuaalisesti on sanottu, ei kuulu syyttäjälle?

Kansanedustajan syytesuojaa murtamassa

Toiviainen itse haki syyttämislupaa eduskunnalta (https://www.uusisuomi.fi/uutiset/valtakunnansyyttaja-hakee-perussuomalaisten-kansanedustajalle-poikkeuksellista-syytelupaa-nyt-tuli-pyynto-eduskunnalle/e8bdcffa-bf4c-4fec-add5-c9796f33b69c). Pyynnössään Raija Toiviainen oli sopuisalla mielellä: ”Valtakunnansyyttäjä toteaa pyynnössään erikseen, että vaikka eduskunta antaisi suostumuksen, tämä ei vielä tarkoita sitä, että edustaja Mäenpää asetettaisiin syytteeseen”. Kun sitten moninaisten vaiheiden jälkeen Mäenpään juridinen immuniteetti säilyi eduskunnan päätöksellä, oli hänellä varsin toisenlainen käsitys asiasta ja hän näyttää talloneen ns. syyttömyysoletuksen maahan. Syyttäjä oli varma, että tuomio olisi tullut: ”tässä on kyse varsin tavallisesta lainvastaisesta vihapuheesta. Mitä todennäköisemmin se olisi johtanut tuomioon. Ratkaisun tekee tietysti aina lopulta tuomioistuin” (https://yle.fi/uutiset/3-11419637).

Tyytymätön Toiviainen haastoi lopulta myös eduskunnan ja poliittisen vallan: ” Onko oikein, että politiikkaa voi tehdä laittomin keinoin? Eli käyttää siinä sanoman ajamisessa lainvastaista puhetta, ja rikkoa siinä mielessä voimassa olevaa lainsäädäntöä niin, että siitä ei seuraa rikosoikeudellista seuraamusta”.

Tärkeitä kysymyksiä vaikeassa poliittisessa tilanteessa

Kansanvallan toimivuuden kannalta on tärkeää, että syyttäjätoiminta nauttii yleisön ehdotonta luottamusta. Siihen ei saa langeta epäilystäkään siitä, että sen toiminta olisi vähimmälläkään tavalla poliittisesti motivoitua tai sillä olisi jokin ideologinen agenda. Kyseinen virka on tehtävä, ”jonka hoitamisessa voidaan edellyttää erityisestä moitteettomuutta”. …kuten aikoinaan oikeusministeri Häkkänen sen Nissisen tapauksessa muotoili.

Raija Toiviainen on toiminut niin, että hänen toiminnassaan ei kuvastu ns. ”erityinen moitteettomuus”? Hän on epäilemättä ahkera ja kunnianhimoinen syyttäjä mutta kun tarkastelee hänen toimintaansa niin ei voi välttyä siltä olettamalta, että hänellä on vuoden 2017 jälkeen ollut erityinen motiivi toimia juuri tiettyjä poliittisia puolueita vastaan. Onko se, että Toiviainen antoi lausuntoja Mäenpään tapauksen jälkeen, jossa hän uskoi, tämän tulevan tuomituksi mikäli immuniteetti olisi poistettu, erityistä ”moitteettomuutta”? Onko Toiviaisella halu toimia yhtä aikaa niin syyttäjänä kuin myös tuomarina? [iii]

Toiviainen on itse puolustellut omaa toimintaansa julkisuudessa ja väittänyt, että hän toimii virkavastuulla. ”….Räsäseen liittyvässä asiassa sovellettavaksi tuleva teko on rikoslaissa säännelty kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Huomattava on, että sen taustalla on Suomea velvoittavat kansainväliset säännökset. Niiden mukaan kaikkinaiseen syrjintään on puututtava. Näin ollen Räsäsen tai muidenkaan epäillyn asemaan joutuneiden kohdalla kysymys ei ole jonkin yksittäisen virkamiehen halusta toimia tietyllä tavalla. Määrätessäni Räsäsen asioissa esitutkinnat aloitettavaksi, olen luonnollisesti tehnyt päätökset virkavastuullani. Minua sitoo voimassa oleva lainsäädäntö..”. (https://www.kaleva.fi/nyt-puhuu-hairintaviestien-vyoryn-saanut-valtakunn/1647524).

Toiviaisen argumenttina on siis se, että Suomea velvoittavat kansainväliset säädökset syrjinnästä. Syrjinnästä on kuitenkin Suomen laissa jo kattavat määrittelyt eikä jokin kansainvälinen sopimus epämääräisyydessään voi toimia Suomen syyttäjälaitoksen toiminnan käytännön ohjeena – etenkin kun rikosta ts. vihapuhetta sitä ei ole selvästi määritelty rikoslaissa. Toiviaisen argumentti nojaa kuitenkin ajatukseen, että näiden kansainvälisten sopimusten yleiset tekstit muodostavat sen pohjan, jolla Suomen kansalainen voi joutua syytetoimien kohteeksi. Onko tämä yleisesti hyväksytty linja Suomen syyttäjälaitoksessa?

Lopuksi Toiviainen vetoaa virkavastuuseen: Suomen lain mukaan virkamies vastaa virkatoimiensa lainmukaisuudesta ts. jos hän rikkoo lakia, joutuu hän vastaaman rikosoikeuden edessä. Tämä on tietenkin hyvin sanottu mutta käytäntö on näyttänyt, että korkeiden virkamiesten kohdalla virkavastuu näyttää toimivan todella harvoin.

Jos ja mikäli Toiviainen haastetaan vastaamaan omasta toiminnastaan, on laki valvovalla taholla todella vaikea osoittaa se, että ko. virkamies vainoaa erityisesti vääränlaisia poliittisia toimijoita. Kuka oikeuslaitoksen virkamies uskaltaa haastaa valtakunnansyyttäjän tässä asiassa ts. syyttämällä ylintä syyttäjää poliittisesta agendasta tai tasa-arvon periaatteen hylkäämisestä?

Ja vielä: mikäli Toiviaisen toiminnassa on agendaa tai poliittista vendettaa niin mihin saakka se ulottuu? Kun perussuomalaiset tai kristilliset on saatu neutraloitua, onko seuraavaksi ehkä keskustan tai kokoomuksen vuoro? Ja sitten ehkä sosiaalidemokraattien?

Tarvitaan kansalaiskeskustelua!

Suomessa käytävä poliittinen keskustelu on kärjistymässä ja eskaloitumassa ikävällä tavalla. Perussuomalaisen eduskunnan työntekijän Pekka Katajan murhayritys kertoo, että olemme nyt ylittäneet kriittisen rajan.

Tilanne muistuttaa suuresti 1920-luvun lopun ja 1930-luvun alun poliittista radikaalistumista. Vuoden 1929 suuren pörssiromahduksen lama iski nopeasti myös suomalaiseen yhteiskuntaan. Monet, jotka olivat tunteneet olevansa taloudellisesti vakavaraisia, joutuivat kurjuuteen tai myymään tilojansa. Usko demokratiaan oli koetuksella.

Nyt tilanne on paljon pahempi kuin vuonna 1929 tai edes 1991. Vuoden 2020 kesällä ja syksyllä Suomi näyttää syvemmässä taloudellisessa ahdingossa kuin milloinkaan ennen. Koronakriisissä ei ole kyse ainoastaan palvelualojen äkillisestä notkahduksesta vaan myös vientialojen näkymien syöksystä.

Samaan aikaan maassamme velloo useita kriisejä, jotka kärjistävät poliittista keskustelua. EU:n sisäinen koheesio on murtumassa samalla kun suomalaisten kulttuuristen perusteiden rikkominen riepottelee entisiä arvoja. Pahinta on kuitenkin se, että kun keskustelukulttuurimme kärjistyy, on syntynyt epäilyksiä oikeuslaitoksen ja poliisin toiminnan tasapuolisuudesta.

Meillä ei yksinkertaisesti ole varaa keskinäiseen epäluuloon. 

Olisi siksi hyvä käydä laajaa kansalaiskeskustelua siitä tarvitsemmeko me Suomessa poliittisesti tai ideologisesti värittyneen syyttäjälaitoksen? Olisiko aika lopettaa koko laitos samalla tavalla kuin aikoinaan Suomi lopetti ”punaisen Valpon”? Onko valtakunnansyyttäjävirastolla liian suuri kiusaus toimia kulloisenkin poliittisen vallan toiveiden mukaisesti? Kun 1970-1980-luvulla käytiin ”rötösherrajahtia”, niin harjoitetaanko nyt ”konservatiivimetsästystä”?  

Entä jos kortit kääntyvät? Johtaako se toisenlaiseen kampanjointiin?

Entäpä jos eduskuntavaaleissa syntyy vaalitulos, jonka perusteella syntyisi ns. ”konservatiivinen hallitus”? Johtaisiko tämä sitten kostoon; toisen poliittisen laidan toiminnan tarkkailuun ja syytetoimiin? Tarvitsemmeko me todella Valtakunnansyyttäjävirastoa? Onko sen olemassaolo tarpeen, jos se muuttuu aina poliittisten konjunktuurien mukaan jonkinlaiseksi poliittiseksi vallankäyttäjäksi?

Kansalaisten suuri enemmistö vaatii puolueetonta ja selvää oikeudenkäyttöä. Mikään ei niin perusteellisesti nakerra hallinnon legitiimisyyttä kuin se, että oikeudenkäyttö on poliittisesti ohjattua – kuten eräästä itäisestä naapurimaastamme näemme.

Ennen kaikkea ja kaikkea ennen: meidän on lopetettava vihan saarnaamisen ja väkivallan hyväksymisen kulttuuri! Median vastuu on tässä asiassa äärettömän tärkeä. Edellä mainitun perusteella on perusteltua, että valtakunnansyyttäjän toimiston voisi lopettaa. Siellä työtään tekevät virkamiehet voisivat toimia jatkossa oikeuskanslerin viraston alaisuudessa. Puolueettomina.

Toiviaiselle potkut?   

Eli miten saisimme Raija Toiviaisen poliittisen ajojahdin loppumaan? Olisiko syytä toimia niin, että oikeudellisten toimenpiteiden perusteella Toiviaisen toiminta omalla virkavastuulla todettaisiin moitittavaksi? Pitäisikö ehkä tehdä kansalaisaloite, jossa vaadittaisiin valtakunnansyyttäjän määräaikaista hyllyttämistä ja valtakunnansyyttäjänviraston siirtämistä oikeuskanslerin alaisuuteen – kuten se ennen olikin?


[i] Kt. esim. https://www.kaleva.fi/torkeaa-kiihottamista-kansanryhmaa-vastaan-epailla/1789581

[ii] Kuten eduskunnan tutkimuskeskuksen johtaja Markku Jokisipilä on hyvässä selityksessään todennut: ”Vihapuhetta ei edelleenkään ole lainsäädännössämme määritelty. Termistä ei ole olemassa mitään yksiselitteistä, yleisesti hyväksyttyä ja kriittistä tarkastelua kestävää määritelmää. Se ymmärretään niin ristiriitaisilla ja poliittisesti latautuneilla tavoilla, ettei sitä missään nimessä tulisi käyttää julkisen päätöksenteon ohjenuorana, juridisista ratkaisuista puhumattakaan… Suomen kaltaisessa vapaata yhteiskuntajärjestelmäänsä ase kädessä puolustamaan joutuneessa maassa on hämmästyttävää kuulla puhuttavan ”sananvapauden väärinkäytöstä” ja ”vihapuheen ennaltaehkäisemisen” tärkeydestä. Sananvapaus on demokratian kovinta ydintä. Se on lahjomaton mittari yhteiskunnan edistyneisyydelle ja demokraattisuudelle. Sananvapauden lisääntyminen on aina merkinnyt yhteiskunnallista edistystä, sen kaventaminen taas taantumista” (https://www.ts.fi/puheenvuorot/3676894/Markku+Jokisipila+Valhetta+on+kaikki+laulut+maan).

[iii] ”I did ’real’ prosecution work in the beginning, when I was the operating prosecutor, but then I wanted to move to the judge’s side of the table”. Toiviaisen haastattelu virolaisessa lehdessä. https://news.err.ee/1001343/interview-finnish-prosecutor-general-raija-toiviainen-in-tallinn.